Heviä

  Hedelmä ja vihannesosasto on ollut ahkerassa käytössä. Tuotteiden laatu ei selkeästikään ole ihan samaa luokkaa kuin kotimaassa. Joukosta ei ole lajiteltu niin tarkasti pois erikokoisia tai vähän huonokuntoisempia tuotteita, joten valikointia joutuu harrastamaan pidempään ja rehuja tutkailemaan tarkemmin kuin Prisman, Natsi-Siwan tai CM:n hevipuolella asioidessa. Hinnat kuitenkin miellyttävät köyhää kovasti ainakin perustuotteiden osalta. Vähän kasvista riippuen jotkin hinnat saattavat toki yltää vastaamaan kotimaisia, erityisesti vähänkään erikoisempien tuontituotteiden osalta.

  Esimerkkejä kilohinnoista. Hinnat mallia noin suurinpiirtein, ja yleensä halvimpia mitä marketeista on tullut bongattua, ajankohta on nyt eli keskellä talvea. Kuulemma kesällä hinnat halpenevat jonkin verran.

-peruna, sipuli, porkkana, punajuuri, kaali n. 0,25-0,35€/kg (10-15rub)

-kurkku, tomaatti 1,50€/kg (60rub)

-omena, kiinankaali 0,50-0,60€/kg (20-25rub)

-appelsiini, banaani, mandariini, verigreippi 0,60-1€/kg (25-30-35-40rub)

Vanha kokemus kertoo että kesällä joka paikka on täynnä myös vesimelonia jota irtoaa 0,30-0,50€ kilohintaan. Koska supermarketit ovat Venäjällä melko tuore ilmiö ja niitä rakennellaan koko ajan lisää, on tekniikka yleensä uudenkarheaa ja vaa'at pelaavat enimmäkseen kosketusnäytöillä.

Kaikki samaa kokoluokkaa.

Pienehkö sipuli. 800g, punnitsin.

Hämmentävä, käsivarren kokoinen porkkana (975g).

Juureksia ei ole hinnalla pilattu.

Hädintuskin kouraan mahtuva peruna.

Punajuuristakin melko kookasta erää,
vrt. viereiset sipulit normikokoa.

Ostin verigreipin, vieressä tavallisen kokoinen
appelsiini. Kurkkasin kuitista painon: 832g...

...mutta tästä erästä oli turha etsiä
kovin paljon pienempiäkään yksilöitä.

Kurkkua ja tomaattia löytyy, mutta missä
on tavalliset lehti- ja jäävuorisalaatit???

Tavallinen nykypäivän venäläismarketin vaaka.
Kontrastia on hieman toreilta ja kauppahalleista
löytyvin aitoihin neuvostovalmisteisiin vaakoihin.

Voita sen leipäs päälle

  Paitsi että ihminen tarvitsee leipää, tarvitsee se ennen kaikkea leivänpäällisiä. Lihaa, juustoa, levitettä, vihannesta tai muuta sellaista. Leipien lisäksi leivänpäälliset ovat täällä päin vähän erilaisia kuin mihin suomessa on tottunut. Ei kalkkunaleikettä tai saunapalvia. Leikkelevalikoima on aika heikko. Sianlihaleikkeleitä löytyy, yleensä aika pienissä pakkauksissa, eivätkä ne olekaan lihaosaston suosituimpia tuotteita. Ohuen ohutta ei ole olemassa, ei oikeastaan edes tavallista. Ostin tavallisen 150 gramman kinkkupaketin, paketissa oli jopa 6 kinkkusiivua. Hintataso samaa n. 10€/kg luokkaa kuin Suomessa. Lihahylly pullistelee lähinnä erilaisista salamitangoista ja makkaroista, vähärasvaista vaihtoehtoa ei ole olemassa. Salameille ja makkaroille myös oma palvelutiskinsä, joka on useimmiten yhdessä juustotiskin kanssa.

Hevosenlihaskandaali!

  En tiedä paikallista tapaa ilmoittaa sianlihan rasvapitoisuutta josko se eroaisi kotimaisesta, mutta ne tavalliset kinkkusiivut ja lihatiskin tavallinen sianliha yleensä sisältävät tuoteselosteiden mukaan jostain syystä muka n. 30% rasvaa. En tiedä mistä sellaiset lukemat saadaan laskettua, koska kanan, kalan, kalkkunan, jauhelihan ja naudanlihan osalta rasvalukemat ovat samoja kuin Suomessa. Isommissa kaupoissa löytyy juustotiskiltä vaikka mitä. Herkkujuustoja ja erilaisia tavallisia kermajuustoja. Yleensä halvin vaihtoehto on kilohinnaltaan n. 4€ luokkaa. Yleisimpiä ”paikallisia”

”erikoisuuksia” ovat brynža-nimellä kulkeva väriltään valkoinen ja maultaan miedohko, kuivahko, hieman hapan ja erittäin suolainen juusto sekä Kaukasuksen alueelta kotoisin oleva suluguni. Juustojen hintataso on käytännössä aivan täysin sama kuin Suomessa.

Perus juustotiski, joka jatkuu myyjän kohdalla samankokoisena makkaratiskinä.

  Juustotiskin muoviin kiedottujen juustopalasten lisäksi on tarjolla tavalliseen suomalaiseen tapaan erillisiin valmiisiin pakkauksiin pakatuille juustoille oma hylly. Näkyvin juusto kyseisellä hyllyllä on Oltermanni. Käytännössä myös jokaikisestä pikkukaupasta ja kauppahalleista löytyy Oltermannista vaihtoehdot 17% ja tavallinen. Usein myös oranssiin pakkaukseen pakattu rasvaisempi (34%) versio, mutta 9% versiota ei täällä ole. Yleensä 17% Oltermanni on myös lähes ainoa vähärasvaisempi juusto mitä mistään kaupasta löytyy. Myös Valion valmistama virolainen ”Atleet”-juusto tai pakkauksen mukaan Jämsässä valmistettu ”Tysjaza ožer” eli Tuhat järveä -niminen suomalaisjuusto löytyvät lähes joka kaupan hyllystä, ja niistä on myös joskus myynnissä vastaavia kevytversioita.

  Sulatejuustoja on hyvä valikoima, ja yksi näkyvimpiä ja arvostetuimipia tuotemerkkejä on Valion Viola-sulatejuustot, joita on niin ikään tarjolla aina ja kaikkialla. Paikalliset sulatejuustot ovat todella halpoja, mutta en tiedä mistä aineesta saadaan tehtyä sellaisia sulatejuustoja, joiden ravintosisältö on luokkaa 20g hiilihydraattia, 20g rasvaa ja <5g proteiinia /100g. Kalatuotteiden hyllystä ja säilykkeistä löytyy erilaisia mätitahnoja ja sekä kala- että lihapohjaisia pasteijoita. Joka kaupasta löytyy myös muutamien eri kalojen mätiä. Lohen mäti kustantaa n. 5€ reilun sadan gramman purkilta, mutta halvempien kalojen mätiä saa suunnilleen eurolla per purkki, ja olenkin tykästynyt levittelemään leipäni päälle erityisesti alaskanseitin mätiä: 16 prot, 5 rasvaa ja hinta 1€/130g.

Paikallisia sulatejuustoja lähikuvassa

Eri kalojen mätiä, ravunlihapaloja ja sulatejuustoa.

Paikallista margariinia, alle 30 snt/kpl.

5 ruplaa ja risat per 70g.