Isänmaan puolustajien päivä

  23. helmikuuta on Venäjällä yleinen vapaapäivä. Silloin vietetään Isänmaan puolustajan päivää (День защитника Отечества), joka vastannee lähinnä Puolustusvoiman lippujuhlan päivää. Virallisesti siis juhla koskee armeijassa palvelevia tai palvelleita henkilöitä, niin miehiä kuin naisiakin. Päivän viettämiseen liittyvät perinteet juontavat juurensa vuoteen 1918, jolloin tuona päivänä kansalaissodan alkumelskeissä suoritettiin laajoja värväyksiä Puna-armeijaan Pietarissa ja Moskovassa. Vuodesta 1922 alkaen tänä päivänä siis juhlittiin Puna-armeijan perustamisen vuosipäivää, ja päivää nimitettiin aluksi Puna-armeijan päiväksi (День Красной Армии). Venäjän lisäksi juhlaa vietetään ainakin Ukrainassa, Valko-Venäjällä ja Kirgisiassa samana päivänä. 

 1930-luvun lopulla itse Isä Aurinkoinen loi Neuvostoliiton propagandakoneiston käyttöön myytin, joka on edelleen suhteellisen laajalle levinnyt. Sen mukaan kyseistä päivää juhlittaisiin venäläisten (ja ennen kaikkea vastamuodostetun Puna-armeijan) joukkojen saksalaisista Narvassa ja Pihkovassa saavuttamien torjuntavoittojen kunniaksi. Todellisuudessa juuri sillä päivämäärällä ei mitään laajamittaisia tai ainakaan ratkaisevia taisteluita käyty, eikä ainakaan kyseisissä kaupungeissa. Vuonna 1949 päivän nimi muutettiin Neuvostoliiton armeijan ja laivaston päiväksi (День Советской Армии и Военно-Морского флота). 1990-luvun alussa päivän nimi muutettiin nykyiseen muotoon, ja se palasi hetkeksi tavallisten työpäivien joukkoon, kunnes taas 2002 alkaen on ollut vapaapäivä.

  Käytännön juhlinta sisältää esimerkiksi paikallisia paraateja ja ilotulituksia. Veteraanit ovat luonnollisesti näkyvässä roolissa. Venäjällä heitä riittää paitsi lukumääräisesti enemmän myös useammista sodista (Afganistan ja Tshetshenia). Kaikkien armeijan käyneiden ja sotiin osallistuneiden päivän lisäksi päivä toimii käytännössä myös miesten päivänä, vastineeksi naisten päivälle. Miespuoliset henkilöt saavat lahjoja ja huomiota naisilta, niin aviomiehet, poikaystävät, isät kuin pojatkin. Myös töissä tai koulussa kaikki miehet/pojat saattavat saada jopa pieniä lahjoja tai vähintään onnitteluita päivän johdosta työ- tai opiskeluyhteisönsä naisilta. Myös tavarataloissa ja mainoksissa päivä näkyy runsaasti, onhan se mitä mainioin tekosyy saada naiset ostamaan miehille kaikennäköistä, ja sekös kapitalistia naurattaa. Loppukevennyksenä suomalainen versio eli legendaarinen Isän Maan Puollustajat.

Suomipoika, tule tänne niin saat leipää

Tuoretta patonkia, 25 senttiä kpl

  Venäläinen leipä on hyvää ja halpaa. Oma leipomo tai ”leipätehdas” niin kuin asia paikallisella kielellä ilmaistaan, löytyy melkeinpä jokaisesta kaupungista. Leipävalikoimasta löytyy toki kaikkea, mutta ”tavallinen” venäläinen leipä sisältää yleensä sekä ruis- että vehnäjauhoja, on väriltään melko tumma, koostumukseltaan tiivistä, maultaan hieman hapanta ja muodoltaan se on vuoan muotoinen, jos se nyt noin oikein kirjoitetaan. Hinta leipäpalan koosta riippuen jopa alle kymmenestä ruplasta lähes pariinkymmeneen. Toisin saonen esim. 300 gramman leipä maksaa noin 25 senttiä, eikä kilohinta silloin yllä lähellekään euroa, karkeasti sanoen litra bensaa ja kilo leipää maksavat täällä saman verran. Toki tuo hinta koskee vain halvimpia leipiä, ja kaikkeahan siis edelleen löytyy, rahalla saa ja hevosella pääsee joten halutessa voi ostaa leipää toki suomalaiseenkin hintaan.

Tyypillinen venäläinen leipä

  Leipävalikoimista löytyy myös ruispaloja, tai pikemminkin ruispuikuloita, vaikka se ei niin kovin suosittu ja tuttu leipä Venäjällä vielä olekaan. Kyseisiä puikuloita valmistaa Fazer Hlebnyi Dom -tuotemerkin takaa. Hlebnyi dom on Pietarin suurin leipomo, joka perustettiin 30-luvulla ja jatkoi toimintaansa myös koko Leningradin piirityksen ajan – asia josta paikalliset ovat ylpeitä ja joka on varmasti brändin kannalta tärkeä. Se on ollut vuodesta 1997 jatkuvasti rajan takaisilla markkinoilla kasvua hakevan Fazerin omistuksessa. Yritysostojen jälkeen tällä hetkellä neljä leipomoa Pietarissa ja yhden Moskovassa omistavalla Fazerilla onkin yli kolmanneksen markkinaosuus Pietarin alueella, ja se on alan johtavia yrityksiä myös Moskovassa ja koko Venäjällä. Fazerin makeisista Liquer fills, Fazermint ja Geisha ovat täällä suosituimpia ja arvostettuja laatuja.

  Yksi itseäni miellyttävä ”erikoisuus” paikallisilla leipähyllyillä on lavash. Se ei ole venäläinen vaan oikeastaan Kaukasuksen alueella äärimmäisen suosittu leipä. Se on yksikertaisesti vaaleaa leipää, joka on leivottu rieskamaisesti hyvin ohueksi, joten se soveltuu hyvin esimerkiksi käärittäväksi vaikkapa jauhelihan ympärille. Toisin sanoen siis Kaukasuksen versio tortilloista. Tuoreena se on pehmeää, mutta jo parissa päivässä kuivuu ja muuttuu halkeilevaksi jos sitä yrittää taivuttaa. Lavash täytettynä lihalla (yleisimmin kanan), salaatilla ym. vihanneksillä ja majoneesilla/smetanalla ja kastikkeella ryyditettynä tottelee nimeä shawerma ja on erittäin suosittu pitakebabin/tortillan tapainen paikallinen pikaruoka. Siitä lisää joskus toiste.

Kaupassa käynti osa 1

  Kauppareissuthan hoituvat täällä päin maailmaa tarvittaessa hyvinkin helposti. Siellä sun täällä on pieniä kauppoja, jotka ovat keskustassa tai muilla vilkkaasti liikennöidyillä paikoilla monesti auki ympärivuorokautisesti. Tavalliset lähiökaupat ovat yleensä auki jonnekin 20-22 seutuville. Valikoimat eivät toki ole ylettömän laajat näissä lähinnä Siwoja vastaavissa kaupoissa. Jotkut pikkukiskat saattavat syrjemmälläkin olla auki 24h. Sisältä löytyy yleensä jostain entisestä Neuvostotasavallasta kotoisin oleva naismyyjä nukkumasta tiskin takaa. Myyjä herää, antaa puoliunessa tavarat ja kerää rahat ja jatkaa uniaan. Kauppojen määrä, laatu ja valikoima on kuitenkin kehittynyt melkoisesti viimeisen 20 vuoden aikana. Kymmenkunta vuotta sitten isommistakaan kaupungeista ei kuulemma löytynyt juuri S-marketin koosta kummempia puoteja. Nykyään on kaikkialla isoja (myös ulkomaisia) kauppaketjuja ja hypermarketeja.

  Eroaako myytävä tavara sitten suomalaisten kauppojen valikoimista? Kyllä ja ei. Paljon on samaa tai samantyyppistä tavaraa mutta myös paljon sellaista mitä ei Suomessa näe. Ulkomaiset brandit ovat kaiken kaikkiaan täällä todella suosittuja ja maineeltaan parempilaatuisia kuin monet paikalliset vaihtoehdot. Meikki/hiusväri/hygienia/pesuaine yms naistenosastolta siis löytyy toki joitain paikallisia vastineitakin, mutta sitä samaa L'Orealia, Pepsodentia, Colgatea, Arielia yms on hyllyt pullollaan. Muutama pikkuasia näiltä osastolta pistää silmään. Pesuainepakkausten koot ovat yksi tällainen aina hämmästyttävä asia. Monesti tarjouksessa on esimerkiksi 6,8,9 tai jopa 12 kilon jättipakkauksia jotka maksavat hieman koosta ja merkistä riippuen n. 8-15€. Vessapapereiden hintahanuri on melko reipas. Halvimmat harmaat yksikerroksiset rullat maksavat yleensä noin 3-4 ruplaa eli lähestulkoon 10 senttiä kappaleelta ja niitä saa ostaa yksittäin, kalleimpien versioiden maksaessa jopa enemmän kuin Suomessa.

Vaatimattoman kokoinen säästöpakkaus.

Hyvin pyyhkii, 0,08€/rll

  Hiusvärien valikoima on myös ihan kunnioitettava ja sijaitsee yleensä aika myyvällä paikalla. Perustan väitteen taas perstuntumalle: en edes yhtäkkiä osaa sanoa missä päin Prismoissa/Citymarketeissa/Lidleissä on hiusvärejä koska sinne ei ole tullut pahemmin eksyttyä. Venäläisessä supermarketissa taas tekee jostain syystä aina mieli ostaa muutama pakettihiusvärejä ja ehkä vähän shampoita. En tiedä miksi, kai se on sitä markkinointia. Sisääntulon jälkeen pian on myös kirja/lehti/paperiosasto ja musiikkiosasto jos sellaista on. Pääasiassa paikallisien suuruuksien tallenteita ja erityisesti erinäisiä kokoelmapainotteisia cd-levyjä. Vaatteet näyttävät juuri sellaisilta kuin kaikilla +40-vuotiailla paikallisilla miehillä on, eikä vaate/kenkäosasto ole yleensä järin laaja tai kattava. Vaatteet taidetaan enimmäkseen myydä erikoisliikkeistä, ihan oikeista vaatekaupoista.

  Erikoiskauppojen suuri määrä on myös yksi silmiinpistävimpiä asioita paikallisessa katukuvasssa. Miehet löytävät auto-osastolta yleensä samat tarpeelliset tarvikkeet kuin Prismastakin. Suureksi hämmästyksekseni olen todennut että moottoriöljyjen tai lasinpesunesteiden hinta ei eroa pahemmin Suomen vastaavista, vaikka voisi olettaa että molemmille löytyisi uskomattoman halpoja vaihtoehtoja. Kukka/puutarhaosasto on myös yleensä hyvin vaatimaton, vaikka kesäaikaan eritasoisia kesäpihoja hypermarkettien yhteydestä löytyykin. Myös yksi sellainen kaupan ala jossa erikoisliikkeillä on varmasti merkittävä rooli. Astiat ja kodinkoneet eivät myöskään eroa pahemmin hintatasoltaan suomalaisesta. Molemmista löytyy ehkä hiukan kotimaata halvempia vaihtoehtoja, jotka kuitenkin vaikuttavat laadultaan hieman jännittäviltä ja merkkituotteet taas maksavat runsaammin kuin meillä.

Pää pyörällä liikenneympyröissä

  Liikenneympyrät aiheuttavat monesti päänvaivaa. Useimmiten niitä tulee vastaan lähinnä suurempien kaupunkien tärkeimpien väylien solmukohdissa tai valtateiden liittymäkohdissa pienempien kaupunkien ulkopuolella. Liikenneympyröistä oikeaoppisesti läpipääsystä tekee hankalaa käänteisen ajojärjestyksen lisäksi usein niiden sekavuus. Päin vastoin kuin Suomessa, täällä liikenneympyrässä ajavat ovat väistämisvelvollisia eli päästävät liikenneympyröihin ajavat autot ensin. Samoin liikenneympyrässä ajavien täytyy pitää vilkkua päällä vasemmalle eli kiertosuuntaan koko ympyrässä ajon ajan, ja lopulta vilkuttaa oikealle ympyrästä poistuttaessa.

Joskus ympyrät on sentään tehty mahtipontisiksi. Kyllähän siihen keskelle voi tietysti laittaa vaikka MIGin.

  Lisää haasteellisuutta kuvioon tuo se, että ympyrät ovat yleensä vähintään kaksi- mutta vielä useammin kolmi- tai nelikaistaisia. Jos liikennettä on enemmän, haasteen tarjoaa jo se, miten päästä sisemmiltä kaistoilta pois ja lopulta ulos ympyrästä. Monesti ympyröistä ei tule ja lähde katuja vain neljään, vaan useampaan eri suuntaan. Näistä kaduista osa on yksisuuntaisia, jolloin niistä ei välttämättä tule autoja ympyrään tai niille ei voi kääntyä ympyrästä. Kääntyvien kaistoja ovat yleensä kaksi ulommaista, joten mielenkiintoista tilanteita tulee aina kun joku kiertää ulointa kaistaa pitkin ympyrää eteenpäin ja sisemmältä kaistalta toinen autoilija haluaa kääntyä pois ympyrästä. Tietenkään ympyräviritykset eivät ole myöskään symmetrisiä, vaan sama ympyrä saattaa olla joltain kohtaa esim. nelikaistainen ja vastakkaiselta puolelta kaksikaistainen. Yritä siinä nyt sitten arpoa, millä kaistalla pitäisi milloinkin ajaa että kykenee ajelemaan haluamalleen kadulle ilman crash test dummyksi joutumista.

  Ympyröistä ei aina tiedä, mistä ne alkavat tai mihin ne päättyvät. Kaistaviivoja ei talvella näy lumen alta lainkaan. Ympyröiden keskelle ja/tai reunoille on parkkeerattu autoja, eikä myöskään ympyrän keskelle ole ihan aina viitsitty laittaa mitään patsasta tai edes katukiveystä, kukkaistutuksia tai vastaavia. Lisämausteena tämän kaiken päälle löytyy joukosta aina niitä, jotka ajavat ympyröissä ihan miten sattuu. Monesti he ovat kiireisiä yksilöitä, jotka ovat päättäneet, että liikennesäännöt eivät heitä ja heidän katumaastureitaan koske. Oman käden etuajo-oikeuden saavuttaa empiirisen tutkimusaineiston perusteella yhdistämällä ison ja tehokkaan auton, uskomattoman röyhkeän ja piittaamattoman asenteen sekä liiallisen tilannenopeuden hyviin suhteisiin paikallisen miliisiin kanssa.

  Havainnollistavana esimerkkinä voisin heittää muutaman linkin Google mapsin venäläisversioon eli Yandex mapsiin. Kyseiset kolme liikenneympyrää jotka linkkien takaa löytyvät, ovat matkan varrella yliopistolle. Jos siis painelee omalla autolla koululle, joutuu joka jumalan kerta ajamaan edestakaisin läpi kaikista näistä kolmesta ympyrästä. Street view -näkymä tarjoaa realistisimman kuvan meiningistä: näkymään pääsee painamalla kartan oikean yläkulman kolmesta napista keskimmäistä (sitä jossa lukee ”Панорамы”) ja sitten klikkaamalla kartasta kohtaa, josta näkymän haluaa. Nuolilla voi pyöriskellä sitten ympäri samaan tapaan kuin länsiversion street viewissä.

Ympyrä1, Ympyrä2, Ympyrä3

Suomalaisia kauppoja

  Venäjällä yksityinen kulutuskysyntä kasvaa tasaisesti, teollisuustuotantoa nopeammin. BKT:n kasvuvauhti on noin 4% luokkaa vuodessa, ja se perustuu hyvin suurelta osin öljyn ja kaasun maailmanmarkkinahintoihin. Jos hinnat laskevat, vaikuttaa se nopeasti koko talouteen, ja talouskasvu tipahtaa sitä mukaa. Vähittäiskaupan liikevaihto on kasvoi ennen vuoden 2008 talouskriisiä 15% vuosivauhtia, tipahti miinukselle 2009 ja on vuodesta 2010 pyörinyt 6-8% tuntumassa. Tämä houkuttelee myös S- ja K-ryhmiä investoimaan päivittäistavarakauppoihin, pääasiassa Pietarin alueelle. Pietarin ensimmäinen Prisma avattiin 2008, ja tällä hetkellä niitä on 12. Ensimmäinen cittari, ”К-Руока” eli K-Ruoka kyrillisillä kirjoitettuna, avattiin viime itsenäisyyspäivän aattona.

  Sekä K- että S-mafioiden tavoitteena on kasvaa nopeammin kuin yleinen markkinakehitys ja se on tähän mennessä toteutunutkin. Keskon tavoite on avata kuluvan vuoden aikana 4 uutta K-Ruokaa, Prisman suunnitelmat taas tähtäävät tällä hetkellä siihen että Pietarin alueella olisi pidemmällä tähtäimellä noin kolmisenkymmentä Prismaa. Näkyvimpiä suomalaisille tuttuja kauppoja ovat mm. 14 K-Rautaa Luoteis-Venäjällä ja 31 Intersportia ympäri maata. Vuonna 2006 ensimmäisen myymälänsä Venäjällä avanneen K-Raudan suunnitelmat ovat 2015 vuoden loppuun mennessä avata 11 uutta liikettä ja kolminkertaistaa liikevaihto. Hämmentävä tosiasia on myös se, että useat K-Raudoista ovat täällä auki iltakymmeneen tai muutama jopa 23 asti. Tällä hetkellä markkinaosuus Luoteis-Venäjällä on heidän oman arvionsa mukaan n. 5% luokkaa, Valko-Venäjän puolella Keskolla on 6 rautakauppaa ja arvion mukaan n. 9% markkinaosuus.

  Kauppaketjuista K:n ja S:n lisäksi myös Stockmann on ollut näkyvästi mukana Venäjän markkinoilla, jonne se suuntasi alun perin jo neuvostoajan viime metreillä. Stockmann-tavarataloja on Suomessa 7 (ja kaikissa voi maksaa myös ruplilla!), Venäjällä sen sijaan tätä nykyä jo 8. Uusin ja uljain on Pietarin kiistatta keskeisimmällä paikalla, pääkadun Nevskin Prospektin alussa vastapäätä Moskovan asemaa, sijaitseva kauppakeskus. Pietarissa on lisäksi toinenkin Stocka, Moskovassa 5 ja yksi Uralilla Jekaterinburgin miljoonakaupungissa. Lisäksi konserniin kuuluvia Lindexejä on itärajan takana 22, Seppälöitä 48 ja vielä pari lisää Ukrainassa. Aikoinaan konserni on ollut mukana tuomassa mm. Zaran ja Niken myymälöitä Venäjälle. Stockmann on joutunut kokemaan täällä pari kalliimpaakin takaiskua, uusimman Pietarin tavaratalonsa rakennusprosessin ”yllättäen” monimutkaistuessa ja pitkittyessä, sekä joitain vuosia takaperin Moskovassa, kun kesken pitkän vuokrasopimuksen vuokranantaja päätti alkaa vaatimaan käsittämättömiä summia vastoin sopimusta ja oikeuden päätöksiä.

Bensaa ja vähän muutakin suonissa

  Liikennekulttuuri Venäjällä on varsin paljon vallattomampi kuin Suomessa. Liikenteessä on paljon hyvin vanhaa ja heikkokuntoista kalustoa, toisinaan taas näkee erityisesti uudehkoilla luksusautoilla kaahattavan aivan hillittömiä nopeuksia. Järjettömiä ohituksia, liian suuria tilannenopeuksia, piittaamattomuutta, rattijuoppoutta jne. Osa autoilijoista taas ajaa mielipuolisen hiljaa, pakottaen normaalilla nopeudella ajavat ohituksiin jopa tavallisilla yksikaistaisilla kaduilla. Yleinen tilanne taajamissa on esimerkiksi liikennevaloissa odottelevan kokonaisen autojonon kiertäminen vaikkapa vastaantulijoiden tai kääntyvien kaistaa hyväksi käyttäen. Tällöin letkan kiertänyt autoilija yleensä asettuu jonon kärkeen, liikennevalojen ja suojatien eteen risteyksen puolelle kärkkymään valojen vaihtumista. Reaktioajat tapaavat olla negatiivisia eli autoilijat ennakoivat muutamilla sekunneilla valojen vaihtumista.

  Toinen rutiiniluontoinen toimenpide on ohittaminen oikealta puolelta. Se tekee ajamisesta jännittävää erityisesti isompien kaupunkien pääväylillä, jotka ovat monesti 3- tai jopa 4-kaistaisia, ajonopeuksien kohotessa lähelle kolminumeroisia lukemia tai jopa yli. Ohittaessasi jonkun normaalisti vasemmalta ja palatessasi keskikaistalle on siis aina varmistettava ensin, ettei 1) takaa tuleva auto ole juuri lähdössä ohittamaan oikealta tai 2) oikeanpuolimmaisimmalta kaistalta ole joku siirtymässä samaan rakoon kuin sinä. Jos joku haluaa simuloida tilannetta, niin tarkoitusta vastannee esimerkiksi kruisailu Mäkelänkatua pitkin tavallisena talvisena arki-iltana 100 km/t vauhdissa, välillä bussikaistan kautta toisia ohitellen ja vanhoilla vihreillä risteyksien läpi painellen.

  Tavallisena arkipäivänä, vajaan tuhannen kilometrin pituisen ajomatkan varrella Pietarista eteenpäin, havaitsin metsähallituksen puolella kaksi henkilöautoa ja yhden rekan. Perille päästyäni ja tavarat purettuani lähdin tankkaamaan, ja sillä reissulla tuli vastaan vielä yksi kuorma-auton ja henkilöauton kolarointi. Kolaritilanteiden erityispiirre on myös se, että kolaroineita autoja ei siirretä milliäkään, ennen kuin miliisi on paikalla. Ainoastaan loukkaantuneet saa auttaa pois autoista, ei muuta. Tämä johtaakin yleensä hyvin nopeasti muodostuvien, todella pahojen ruuhkasumppujen syntymiseen. Venäjällä on myös melko yleistä asentaa autoon nk. dashcam eli ”kojelautakamera”. Syynä kameran tarpeellisuuteen ovat mm. kiistat kolaritilanteissa, korruptoitunut liikennemiliisi sekä vakuutushuijaukset. Kameroiden ansiosta internet pursuaa mitä kummallisempia tapahtumia venäläisiltä teiltä.

Sarjassamme "arvioin kaarteen väärin". Muun muassa tällaista tilannekuvaa matkan varrelta.

  Venäjällä tapahtuu vuosittain n. 200 000 tieliikenneonnettomuutta, joissa loukkaantuu n. 250 000 ja henkensä menettää n. 26 000 ihmistä. Luvut vaihtevat toki vuosittain ja trendi on onneksi ollut laskemaan päin. 2000-luvun puolivälin molemmin puolin kuolonuhrien määrä pyöri vielä n. 33 000 korvilla per vuosi. Pahimpien vuosien n. 23:sta tieliikennekuolemasta sataatuhatta asukasta kohden lukema on nyt tippunut kahdeksaantoista, mutta on järkyttävä verrattuna Suomen vastaavaan, joka on laskenut 6,5:stä alle viiteen parin viime vuoden aikana. Onnettomuudet seuraumuksineen aiheuttavat kansataloudellisellakin tasolla mitattuna massiivisia vahinkoja. Asiantuntijoiden tekemien laskelmien mukaan onnettomuuksista johtuvat taloudelliset menetykset ovat lähes 30 miljardia euroa vuodessa eli n. 2% maan bruttokansantuotteesta.

  Venäjän liikennemiliisin tilastot kertovat, että onnettomuuksista 85% johtuu kuljettajien tekemistä rikkeistä. Näistä 85%:sta joka neljännessä syy on ylinopeus, lähes kuudesosa johtuu perseilystä risteysalueella ja joka kymmenennen syy on ajelu vastaantulijoiden kaistalla. Joka viidennen onnettomuuden syy on jalankulkijassa ja 21% tapauksista ainakin osasyyllisenä on myös tien huono kunto. Rattijuopot ajelevat 6% Venäjän teillä syntyvistä onnettomuuksista – siis vuosittain noin 12 000 onnettomuutta, arviolta 2 000 kuolonuhria ja 2 miljardin euron edestä taloudellista vahinkoa – pelkästään vodkapäissään hurjastelun vuoksi. Ohessa vielä uutislinkissä ollut video kokonaisena. Hienoja ihmisiä ja kaunista katsottavaa ja kuunneltavaa. http://clipiki.ru/video/217441/CHudovischnaya-avariya-Ekstrennyiy-vyizov-112-REN-TV

Kun kuu ja aurinko ovat yhdessä taivaalla...

  ...saa tekstille taiteellisen kuuloisen otsikon. Venäläisiltä valtateiltä löytyy suomalaiseen silmään mielenkiintoinen ilmiö: ympärivuotinen tienvarsikaupustelu. Myyjät ovat paikallisia asukkaita, enimmäkseen eläkeläisiä vaikka joukkoon mahtuu toki kaikenikäisiä lisätienestien hankkijoita. Myytävät artikkelit ovat periaatteessa mitä tahansa, yleensä jotain syötävää tai juotavaa. Yleisimpiä ovat esimerkiksi kesällä tuoreet hedelmät ja vihannekset, syksymmällä marjat ja sienet, talvella säilykkeet ja hillot, ympäri vuoden kuivatut kalat, omppumehu ja niin edelleen.

Siinä todiste! Siellä se on. Toi valkonen pallo metsän yllä. Ja kuten näkyy, päivänvalossa ajellaan.
Näytti ehkä vähän nätimmältä livenä kun autosta vauhdista tavallisella digipokkarilla kuvattuna.

  Myyntipaikkoina toimivat pysähtymään houkuttelevat alueet, toisin sanoen sellaiset joilla liikennettä on paljon ja ajonopeudet matalampia. Esimerkiksi taajamat, risteysalueiden, liikenneympyröiden, siltojen tai isompien kaupunkien sisäänajo/ulostuloväylien ympäristöt tai vastaavat. Myytävät tuotteet ovat siis pääasiassa itse kerättyjä ja/tai valmistettuja, mutta jotkut toki harrastavat jälleenmyyntiäkin. Vastaavaa kaupantekoa löytyy toki kaupungeissa kaduilta, myytävät artikkelit tosin painottuvat enemmän halpaan tavaraan, vaikka välillä joukossa saattaa olla ruokatavaroiden kaupittelijoitakin. Esimerkiksi ananasmyyjä marraskuussa siltä varalta, jos joku innostuisi ostamaan euron ananaksen räntäsateessa.

  Suurkaupungeissa voi joku pyramidin huipulta onnistua käärimään aika runsaasti fyffeä lyhyessä ajassa ilman korkeakouluopintoja tai olemalla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Siihen riittää oikeiden myyntipaikkojen ja tuotteiden valinta ja ripaus onnea. Esimerkiksi pari talvea sitten Pietarissa tuli pidempään melkoisesti lunta. Lumi taas hautaa äkkiä autot alleen, jos ei muuten niin aura-auton avulla ainakin. Muutamilta viime talvilta tuttu tilanne helsinkiläisille? No, siitä kaverista joka silloin tilasi pikapikaa kiinanpojilta vajaalla eurolla per kipale miljoonan tai kaksi lapioita ja laittoi mummot ja tadžikit kaduille myymään niitä sadan ruplan eli kahden ja puolen euron kappalehintaan, tuli rikas. Tai entistäkin rikkaampi, jos raha liikkui siten kuin sillä yleensä on tapana liikkua.

  Hieman ennen jäiden lähtöä Nevasta oli taas jonkun toisen aika iskeä kultasuoneen, nyt tilaamalla miljoona paria kiinalaisia parin euron kumppareita. Ja kas, pian alkoivat lumet sulaa kaduilta ja köyhät myymään kumppareita vitosella ulos. Reilut viisi miljoonaa potentiaalista ostajaa odottelikin jo nahkakengissään jalat läpimärkinä lipputangon mittainen kyrpä otsassa helppoa ratkaisua tuskiinsa. Villi veikkaus koko show'n lopputuloksesta: vittuuntunut pietarilainen sai autonsa lumen seasta liikkeelle ja pidettyä jalkansa muutaman viikon kuivempina elämää helpottaneilla heräteostoksillaan, rikas rikastui, mummot saivat voita leivän päälle, kirgiisit perheelleen leipää kotimaahansa ja venäläinen verokarhu jäi luonnollisesti nuolemaan näppejään.

Perusmeininkiä Kazanissa erään paikallisen torin välittömässä läheisyydessä.
On viimesen päälle digitaalivaa'at ja kaikki! Siitä hyvää lihaa halvalla.

Matka jatkuu otsakyrvästä huolimatta

 Ennen lähtöä olin korjauttanut autoni takalasinpyyhkimen sekä lampunpesimet, yhteishinta osineen ja töineen ylitti 400€. Tiesin kuitenkin tarvitsevani niitä venäläisillä teillä, jossa vallitsevassa n. -10ºC säässäkin on loskakeli, johtuen runsaasta teiden suolauksesta. Nyt voisin rauhassa ajella eteenpäin ilman turhia autolle tehtäviä huoltotoimenpiteitä...ja paskan vitut! Omistamani -20ºC asti nestemäisenä pysyvä tuulilasinpesuneste jäätyi tuulilasin reunoille aina kun sitä lasille pysähtyi kaatamaan suoraan kanisterista. Sanomattakin lienee siis selvää, että neste oli jäässä myös sille tarkoitetussa säiliössä auton moottoritilassa.

-12ºC, Pietarin keskusta yöllä. Kauniin väristä lumisohjoa, jalkakäytäväkin on vain märkä eikä luminen.

Seuraava päivä, -10ºC. Onhan tollasta usein Suomessakin mut lähinnä sillon ku ollaan ±2ºC nollasta.

  Matkavauhti muodostui pysähdysten vuoksi samaksi kuin rekoilla, näkyvys oli tiesuolatun hiekansekaisen lumisohjon roiskeessa kehno ja eniten vitutti se, että kalliista pesureiden korjauksesta ei ollu vitunkarvan vertaa hyötyä nyt kun niitä juuri olisin tarvinnut. Auton lämpömittari näytti -9ºC mutta ihan Suomesta ostettu ”-20ºC” lasinpesuneste ei ollut sulaa. Ja jos joku yrittää löytää Venäjältä jonkin suomalaisten ostoskeskusten parkkihallin tapaisen lämpimän paikan autolle, jossa neste sulaisi ja sen sais korvattua vahvemmalla seoksella, niin onnea matkaan. Sellaiset ovat nimittäin harvassa.

Ei vituta. Hyvin näkee vastaantulijat ja kaistat ja edellä menevät.

  Peliliikkeet asian tiimoilta olivat siis tässä vaiheessa mahdottomia. Jäässä mikä jäässä, ei auta itku markkinoilla eikä näköjään edes -70ºC-tiivisteen lisääminen jäätyneen nesteen päälle. V-käyrä nousi melko korkealle ja ajosuoritus tapahtui kuuloaistin välityksellä ja jatkuvasti lasia putsaamaan pysähdellen. Sujuvan matkanteon varmistamiseen käytetyt rahavarannot valuivat siis hukkaan näin pienen, helpon ja yksinkertaisen asian vuoksi, joka ei tällä kertaa edes ollut oma moka.

Kyllä kannatti varautua siihen että kaikki pyyhkimet on hyvässä kunnossa niin ei tartte ajaa korvakuulolta...

  Toisin kuin seuraava tapahtumaketju: koska joka välissä auton pysäyttely lasinpesunesteen heittelemiseksi tuulilasille alkoi tympiä, päätin apukusikivuorossa ollessani heittää nestettä lasille suoraan vauhdista. Tai siis lähinnä yrittää heittää. Seuraushan oli luonnollisesti se, että sain ajoviiman vaikutuksesta päälleni ja auton sisuksiin raikastavaa lasinpesunestettä, tuulilasin pysyessä kuivana ja rapaisena. Reissun ensimmäinen ”Darwin Award” myönnetty itselleni. Seuraavaa palkintoa odotellessa harkitsen vakavasti auton käyttämistä pesulla.

Säästöä joka tankillisella

  Hämmästyksekseni Nesteen 98 (jonka tankkauspistoolissa oli mainos «финское качество»=suomalaista laatua) maksoi 42,90 ruplaa litralta. Ruplan kurssi kun on aikalailla tasan 40rub=1€. Siis suomalaiset hinnatkin? Aiemmin matkalla olin ollut havaitsevinani Lukoil-ketjulla ko. bensiinilaadun hinnaksi 35.80 rub. No, laadusta pitänee maksaa, tankki täyteen ja matka jatkuu. Edetessäni havaitsen, että Nesteen 98 on tosiaan jostain syystä huomattavasti kalliimpaa kuin muilla huoltamoketjuilla. Shellin V-Powerkaan ei yllä lähellekään Nesteen hintaa, vaikka Suomen puolella se tuntuu olevan aina hinnakkaampaa kuin kilpailijoiden 98-bensat.

  Tällä kertaa rajan ja Pietarin välin halvimman aseman palkinnon voittaa Linos-ketju, jolla hinta 98:lle on 33,60. Siis halvimman ja kalleimman vaihtoehdon välillä eroa on yli 9 ruplaa eli reilut 20 senttiä litralta, joka tarkoittaa täydessä 70 litran tankillisessa jo noin 15€. Seuraavan tankkauksen päätänkin suorittaa sopivasti vastaan tulevalla Linoksen huoltamolla aiemmin mainittuun hintaan, lähdettyämme etenemään Pietarista ja edettyämme jonkin matkaa kohti määränpäätä. Tankkailujen välissä majoituimme ystävällämme Pietarissa yön yli hyvin nukkuen kyetäksemme jatkamaan pitkää matkaamme koko seuraavan päivän ajan. Perillä määränpäässä tankatessa paikalliseksi hinnaksi ysikasille osoittautuu 31,70 ruplaa federaationlaajuisen Gazpromneft-ketjun valikoituessa tankkauspaikaksi. Myöhemmin kaupungissa tulee vastaan toiselta suurelta ketjulta, pääasiassa Tatarstanin tasavallan ja sen hallituksessa istuvien henkilöiden omistamalta Tatneftiltä, vielä parempi noteeraus 30,70 eli 0,76€/litra.

 Venäläiset öljy-yhtiöt ovat innokkaita urheilun sponsoroijia. Gazprom tytäryhtiöineen ei tee tästä poikkeusta. Ruplani valuivat siis muiden muassa Bundesliigan Schalke04:lle, Pietarin Zenitille ja Serbian ylpeydelle Crvena Zvezda Belgradille. Hulk on tuotu Portugalin lämmöstä minun kopeekoillani potkimaan palloa ympäri Äiti Venäjää ja maksan osani Teemu Pukin palkasta! Myös suomalaisvalmennuksessa pelaavat, KHL-jääkiekkoliigan kärkijoukkueisiin kuuluvat Avangard Omsk ja Pietarin SKA kuuluvat Gazpromin tukea nauttiviin urheiluseuroihin. Jään siis odottamaan, koska Gazprom pelaa Gazpromia vastaan KHL:n finaaleissa tai eurokentillä, kuten aikoinaan Mestareiden liigan Opel vs. Opel -ottelussa konsanaan.

Syyskuussa 2012 Pietarin Zenitiin 40 miljoonan euron siirtosummalla FC Portosta hankittu 6,5 miljoonan euron vuosipalkkaa nauttiva brasilialaishyökkääjä Hulk antamassa vapaapotkua lokakuisessa kotiottelussa Petrovskin stadionilla FK Kuban Krasnodaria vastaan. Vain hieman yli 21 000 katsojaa vetävän auttamattoman vanhanaikaisen stadionin tilalle, ollaan rakentamassa Venäjällä vuonna 2018 pidettäviä jalkapallon MM-kisoja varten reilusti yli 60 000 katsojan stadionia. Uusi areena on ollut rakenteilla jo kuuden ja puolen vuoden ajan ja maksanut tähän mennessä vähän toista miljardia euroja, josta valtio-omisteinen Gazprom on maksanut 350 miljoonaa.