tiistai 5. helmikuuta 2013

Kun kuu ja aurinko ovat yhdessä taivaalla...


  ...saa tekstille taiteellisen kuuloisen otsikon. Venäläisiltä valtateiltä löytyy suomalaiseen silmään mielenkiintoinen ilmiö: ympärivuotinen tienvarsikaupustelu. Myyjät ovat paikallisia asukkaita, enimmäkseen eläkeläisiä vaikka joukkoon mahtuu toki kaikenikäisiä lisätienestien hankkijoita. Myytävät artikkelit ovat periaatteessa mitä tahansa, yleensä jotain syötävää tai juotavaa. Yleisimpiä ovat esimerkiksi kesällä tuoreet hedelmät ja vihannekset, syksymmällä marjat ja sienet, talvella säilykkeet ja hillot, ympäri vuoden kuivatut kalat, omppumehu ja niin edelleen.

Siinä todiste! Siellä se on. Toi valkonen pallo metsän yllä. Ja kuten näkyy, päivänvalossa ajellaan.
Näytti ehkä vähän nätimmältä livenä kun autosta vauhdista tavallisella digipokkarilla kuvattuna.
  Myyntipaikkoina toimivat pysähtymään houkuttelevat alueet, toisin sanoen sellaiset joilla liikennettä on paljon ja ajonopeudet matalampia. Esimerkiksi taajamat, risteysalueiden, liikenneympyröiden, siltojen tai isompien kaupunkien sisäänajo/ulostuloväylien ympäristöt tai vastaavat. Myytävät tuotteet ovat siis pääasiassa itse kerättyjä ja/tai valmistettuja, mutta jotkut toki harrastavat jälleenmyyntiäkin. Vastaavaa kaupantekoa löytyy toki kaupungeissa kaduilta, myytävät artikkelit tosin painottuvat enemmän halpaan tavaraan, vaikka välillä joukossa saattaa olla ruokatavaroiden kaupittelijoitakin. Esimerkiksi ananasmyyjä marraskuussa siltä varalta, jos joku innostuisi ostamaan euron ananaksen räntäsateessa.


  Suurkaupungeissa voi joku pyramidin huipulta onnistua käärimään aika runsaasti fyffeä lyhyessä ajassa ilman korkeakouluopintoja tai olemalla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Siihen riittää oikeiden myyntipaikkojen ja tuotteiden valinta ja ripaus onnea. Esimerkiksi pari talvea sitten Pietarissa tuli pidempään melkoisesti lunta. Lumi taas hautaa äkkiä autot alleen, jos ei muuten niin aura-auton avulla ainakin. Muutamilta viime talvilta tuttu tilanne helsinkiläisille? No, siitä kaverista joka silloin tilasi pikapikaa kiinanpojilta vajaalla eurolla per kipale miljoonan tai kaksi lapioita ja laittoi mummot ja tadžikit kaduille myymään niitä sadan ruplan eli kahden ja puolen euron kappalehintaan, tuli rikas. Tai entistäkin rikkaampi, jos raha liikkui siten kuin sillä yleensä on tapana liikkua.


  Hieman ennen jäiden lähtöä Nevasta oli taas jonkun toisen aika iskeä kultasuoneen, nyt tilaamalla miljoona paria kiinalaisia parin euron kumppareita. Ja kas, pian alkoivat lumet sulaa kaduilta ja köyhät myymään kumppareita vitosella ulos. Reilut viisi miljoonaa potentiaalista ostajaa odottelikin jo nahkakengissään jalat läpimärkinä lipputangon mittainen kyrpä otsassa helppoa ratkaisua tuskiinsa. Villi veikkaus koko show'n lopputuloksesta: vittuuntunut pietarilainen sai autonsa lumen seasta liikkeelle ja pidettyä jalkansa muutaman viikon kuivempina elämää helpottaneilla heräteostoksillaan, rikas rikastui, mummot saivat voita leivän päälle, kirgiisit perheelleen leipää kotimaahansa ja venäläinen verokarhu jäi luonnollisesti nuolemaan näppejään.
Perusmeininkiä Kazanissa erään paikallisen torin välittömässä läheisyydessä.
On viimesen päälle digitaalivaa'at ja kaikki! Siitä hyvää lihaa halvalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti