...saa tekstille taiteellisen kuuloisen otsikon. Venäläisiltä
valtateiltä löytyy suomalaiseen silmään mielenkiintoinen ilmiö:
ympärivuotinen tienvarsikaupustelu. Myyjät ovat paikallisia
asukkaita, enimmäkseen eläkeläisiä vaikka joukkoon mahtuu toki
kaikenikäisiä lisätienestien hankkijoita. Myytävät artikkelit
ovat periaatteessa mitä tahansa, yleensä jotain syötävää tai
juotavaa. Yleisimpiä ovat esimerkiksi kesällä tuoreet hedelmät ja
vihannekset, syksymmällä marjat ja sienet, talvella säilykkeet ja
hillot, ympäri vuoden kuivatut kalat, omppumehu ja niin edelleen.
Siinä todiste! Siellä se on. Toi valkonen pallo metsän yllä. Ja kuten näkyy, päivänvalossa ajellaan. Näytti ehkä vähän nätimmältä livenä kun autosta vauhdista tavallisella digipokkarilla kuvattuna. |
Myyntipaikkoina
toimivat pysähtymään houkuttelevat alueet, toisin sanoen sellaiset
joilla liikennettä on paljon ja ajonopeudet matalampia. Esimerkiksi
taajamat, risteysalueiden, liikenneympyröiden, siltojen tai isompien
kaupunkien sisäänajo/ulostuloväylien ympäristöt tai vastaavat.
Myytävät tuotteet ovat siis pääasiassa itse kerättyjä ja/tai
valmistettuja, mutta jotkut toki harrastavat jälleenmyyntiäkin.
Vastaavaa kaupantekoa löytyy toki kaupungeissa kaduilta, myytävät
artikkelit tosin painottuvat enemmän halpaan tavaraan, vaikka
välillä joukossa saattaa olla ruokatavaroiden kaupittelijoitakin.
Esimerkiksi ananasmyyjä marraskuussa siltä varalta, jos joku
innostuisi ostamaan euron ananaksen räntäsateessa.
Suurkaupungeissa
voi joku pyramidin huipulta onnistua käärimään aika runsaasti
fyffeä lyhyessä ajassa ilman korkeakouluopintoja tai olemalla
oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Siihen riittää oikeiden
myyntipaikkojen ja tuotteiden valinta ja ripaus onnea. Esimerkiksi
pari talvea sitten Pietarissa tuli pidempään melkoisesti lunta.
Lumi taas hautaa äkkiä autot alleen, jos ei muuten niin aura-auton
avulla ainakin. Muutamilta viime talvilta tuttu tilanne
helsinkiläisille? No, siitä kaverista joka silloin tilasi pikapikaa
kiinanpojilta vajaalla eurolla per kipale miljoonan tai kaksi
lapioita ja laittoi mummot ja tadžikit kaduille myymään niitä
sadan ruplan eli kahden ja puolen euron kappalehintaan, tuli rikas.
Tai entistäkin rikkaampi, jos raha liikkui siten kuin sillä yleensä
on tapana liikkua.
Hieman ennen jäiden lähtöä Nevasta oli taas jonkun toisen aika iskeä kultasuoneen, nyt tilaamalla miljoona paria kiinalaisia parin euron kumppareita. Ja kas, pian alkoivat lumet sulaa kaduilta ja köyhät myymään kumppareita vitosella ulos. Reilut viisi miljoonaa potentiaalista ostajaa odottelikin jo nahkakengissään jalat läpimärkinä lipputangon mittainen kyrpä otsassa helppoa ratkaisua tuskiinsa. Villi veikkaus koko show'n lopputuloksesta: vittuuntunut pietarilainen sai autonsa lumen seasta liikkeelle ja pidettyä jalkansa muutaman viikon kuivempina elämää helpottaneilla heräteostoksillaan, rikas rikastui, mummot saivat voita leivän päälle, kirgiisit perheelleen leipää kotimaahansa ja venäläinen verokarhu jäi luonnollisesti nuolemaan näppejään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti