Matka jatkuu otsakyrvästä huolimatta

 Ennen lähtöä olin korjauttanut autoni takalasinpyyhkimen sekä lampunpesimet, yhteishinta osineen ja töineen ylitti 400€. Tiesin kuitenkin tarvitsevani niitä venäläisillä teillä, jossa vallitsevassa n. -10ºC säässäkin on loskakeli, johtuen runsaasta teiden suolauksesta. Nyt voisin rauhassa ajella eteenpäin ilman turhia autolle tehtäviä huoltotoimenpiteitä...ja paskan vitut! Omistamani -20ºC asti nestemäisenä pysyvä tuulilasinpesuneste jäätyi tuulilasin reunoille aina kun sitä lasille pysähtyi kaatamaan suoraan kanisterista. Sanomattakin lienee siis selvää, että neste oli jäässä myös sille tarkoitetussa säiliössä auton moottoritilassa.

-12ºC, Pietarin keskusta yöllä. Kauniin väristä lumisohjoa, jalkakäytäväkin on vain märkä eikä luminen.

Seuraava päivä, -10ºC. Onhan tollasta usein Suomessakin mut lähinnä sillon ku ollaan ±2ºC nollasta.

  Matkavauhti muodostui pysähdysten vuoksi samaksi kuin rekoilla, näkyvys oli tiesuolatun hiekansekaisen lumisohjon roiskeessa kehno ja eniten vitutti se, että kalliista pesureiden korjauksesta ei ollu vitunkarvan vertaa hyötyä nyt kun niitä juuri olisin tarvinnut. Auton lämpömittari näytti -9ºC mutta ihan Suomesta ostettu ”-20ºC” lasinpesuneste ei ollut sulaa. Ja jos joku yrittää löytää Venäjältä jonkin suomalaisten ostoskeskusten parkkihallin tapaisen lämpimän paikan autolle, jossa neste sulaisi ja sen sais korvattua vahvemmalla seoksella, niin onnea matkaan. Sellaiset ovat nimittäin harvassa.

Ei vituta. Hyvin näkee vastaantulijat ja kaistat ja edellä menevät.

  Peliliikkeet asian tiimoilta olivat siis tässä vaiheessa mahdottomia. Jäässä mikä jäässä, ei auta itku markkinoilla eikä näköjään edes -70ºC-tiivisteen lisääminen jäätyneen nesteen päälle. V-käyrä nousi melko korkealle ja ajosuoritus tapahtui kuuloaistin välityksellä ja jatkuvasti lasia putsaamaan pysähdellen. Sujuvan matkanteon varmistamiseen käytetyt rahavarannot valuivat siis hukkaan näin pienen, helpon ja yksinkertaisen asian vuoksi, joka ei tällä kertaa edes ollut oma moka.

Kyllä kannatti varautua siihen että kaikki pyyhkimet on hyvässä kunnossa niin ei tartte ajaa korvakuulolta...

  Toisin kuin seuraava tapahtumaketju: koska joka välissä auton pysäyttely lasinpesunesteen heittelemiseksi tuulilasille alkoi tympiä, päätin apukusikivuorossa ollessani heittää nestettä lasille suoraan vauhdista. Tai siis lähinnä yrittää heittää. Seuraushan oli luonnollisesti se, että sain ajoviiman vaikutuksesta päälleni ja auton sisuksiin raikastavaa lasinpesunestettä, tuulilasin pysyessä kuivana ja rapaisena. Reissun ensimmäinen ”Darwin Award” myönnetty itselleni. Seuraavaa palkintoa odotellessa harkitsen vakavasti auton käyttämistä pesulla.