BOKS

  Komento tarkoittaa, että ajan auton kohti erillistä hallia, jota en ole lukuisista rajanylityskokemuksistani huolimatta aiemmin havainnut käytettävän. Halli on nimeltään «Бокс углубленного досмотра» eli suoraan käännettynä ”erillistila syvennetyn tarkastuksen”. Hallissa on sisällä toinen auto, joten jään hallin ovelle auto puoliksi sisällä, puoliksi ulkona. Täti komentaa purkamaan kaikki tavarat, ja asettamaan ne digitaalisen vaan päälle. Vaaka on suunnillen samanlainen kuin lentokentillä olevat matkalaukkujen punnitsemiseen tarkoitetut vaa'at. Pinoan vaa'an täyteen, tavararöykkiöllä on lähes metri korkeutta ja siinä on vasta noin kolmasosa tavaratilan sisällöstä.

  Nainen pyytää avaamaan ison lisäravinnepurkin, joka onkin yllättäen täynnä puhtaan valkoista pulveria. Nainen ei innostu kuitenkaan epäilemään ainetta esim. Trainspotting- tai Scarface-elokuvia inspiroineiksi substansseiksi, vaan tiedustelee määränpäätämme ja matkan tarkoitusta. Pian hieman päälle kolmikymppinen miesrajavartija tulee paikalle ja ilmoittaa nopean vilkaisun jälkeen naiselle ja meille: обычные вещи eli tavallisia tavaroita. Nainen käskee pakata tavarat takaisin autoon ja siirtyä tekemään tulli-ilmoitusta autosta. Eli jatkan normaalien proseduurien mukaisesti eteenpäin.

  Auton papereita käsittelee vihreässä virkapuvussaan 80-90-lukujen taitteesta peräisin olevalla hiustyylillä varustettu viiksekäs mieshenkilö, joka katsoo parhaaksi laittaa nk. pilottilasit nenälleen syventyessään kuutiotilavuuteen, valmistenumeroon ynnä muuhun mielenkiintoiseen. Näky ei ole kaukana siitä kuin tiskin takana istuisi saksalaisen poliisin pukuun puettu Rudi Völler peliuransa huippuvuosilta, ennen kaikkea cooliakin viileämmät ja uskottavuutta lisäävät arskat nokallaan. Rajanylitysepisodin jälkeen ajatukset ovat samat kuin Toy Storyn Buzz Lightyearilla: Kohti ääretöntä, ja sen yliiiiiiii!