Njeste

  Rajalta jonkun matkaa valtatietä M10 Pietariin päin löytyy iso ja uudehko Nesteen huoltoasema, jossa aion suorittaa auton tankkauksen. Edellinen täydennys on suoritettu Ristiinan Teboililla, jossa janoinen peltilehmä sai sisuksiinsa 98E5 polttoainetta 20 eurolla. Ajotietokone näyttää, että 20 km voi vielä ajella ennen menoveden loppumista. Sitten moottori yskäisee ensimmäisen kerran. Kesken ajon pitkällä suoralla jolta Nesteelle käännytään. Otan vaihteen pois silmästä ja siirryn kääntyvien kaistalle vapaalla rullaten. Polkaisen kokeeksi kaasua vielä ennen kääntymistä. Toimii. Laitan kakkosen silmään ja käännän huoltamon sisäänajoväylälle.

  Painan kaasua ja kone alkaa yskimään toden teolla. Muutamia kymmeniä metrejä myöhemmin rakkine sammuu. Totean matkaseurani kanssa, että olipa täydellisesti optimoitu bensan määrä jäljellä ollutta ajomatkaa varten. Ryhdymme työntämään autoa jäljellä olevia noin sataa metriä tankille. Ennen tankkia koitan vielä käynnistää autoa epäuskoisena. Yleensä bensamittarit kuitenkin näyttävät ”varman päälle” ja vielä 20 km piti kyetä etenemään niillä löpöillä. Eräälläkin autolla kykenin mm. kerran ajamaan vielä satakunta kilometriä polttoaineen loppumisesta ilmoittavan merkkivalon sytyttyä palamaan.

  Kone käynnistyy ja pysyy kaasupoljin pohjaan painettuna pahasti yskien puolisen minuuttia käynnissä, kunnes sammuu. Diagnosoin perstuntumalta, että vaikka auton tankissa on ollut viimeisen kuukauden sisällä ensin pullollinen masinolia ja jonkin ajan kuluttua tästä polttoainejärjestelmän puhdistumista lupaava valmiste, lienee bensatankin pohjilla kuitenkin vettä. Ostan litran jäänestoaineen ja suppilon, jonka kautta valutan pullon sisällön tankkauksen yhteydessä bensan sekaan. Tankki täyteen, auto käyntiin. Problem solved ja nelivedon matka jatkuu.